Tervetuloa lukemaan suomenlomamme lomakertomusta. Tällä kertaa lomailimme vanhempiemme luona Turun seudulla. Amanda oli reissussa kokonaiset 4 viikkoa, Anne ja Anton kolme viikkoa ja minä 2 viikkoa. Koska minä käkin Digimonin päällä (siis meitin digitaalikameran), niin tämä lomakertomus koostuu pelkästään niistä kahdesta viikosta, jolloin olimme kaikki Suomessa.

Laskeuduttuani keskipäivän aikoihin keskiviikkona 23.7 Turun lentokentälle, singahdimme saman tien Kustaviin vanhempien mökille Kungsholmin saarelle. Lähes koko ensimmäisen lomaviikon vietimmekin näillä maisemin nukkuen mökillä ja tehden pieniä veneretkiä tai vaan esim. uiskennellen (merivesi oli erittäin lämmintä - reilusti yli 20 astetta).

Muksut saivat Tammiston perheeltä oivat vesipedot, joiden kanssa oli älyttömän kiva temmeskellä vedessä. Itse taisin tapella krokotiilin kannssa paljon enemmän kuin Anton.

Ilmojakin piteli - eka viikon aikana taisi tulla kahtena päivänä sadekuuroja, muuten aurinko poltti ja hikoilutti heti kun näyttäytyi puitten suojasta. Hyttysiäkään ei ollut hirveästi, koska oli niin kuivaa.

Tämän ekan viikon aikana piipahdimme m.m. Ahvenanmaan puolella Jurmossa, joka on aika lähellä Kungsholmia (kuva yllä). Jurmo on pieni vireä kylä, jossa asustelee ihmisiä ympäri vuoden ja jossa on pieni vierasvenesatama ja idyllinen kyläkauppa. Kaikki toimii tietysti ruotsiksi.

Saareen on äskettän tuotu tusinan verran pahannäköisiä, mutta kilttejä, Highland mulleja Skotlannista. Ne lönkystelevät ympäri saaren rantoja syöden aluskasvillisuutta ja kaisloja. Kävimme vilkaisemassa näitä hullunkurisia karvakasoja, ja vastaan töpsyttelikin ilmiselvä ihka-oikea hullu lehmä (tsiigaa vaikka kuvaa, jollet usko. Tuollaisella pärstäällä ei kukaan mulli järjissäpäin muitten keskellä nimittäin taapertele).

Eräänä toisena päivänä menimme veneellä Katanpäähän, joka on Kustavin pohjoisosissa. Saari rakennettiin Venäjän vallan aikana linnakkeeksi ja vankilaksi. Se toimi puolustusvoimien rannikkotykistölinnakkeena 80-luvun alkupuolelle saakka. Tässä olemme näköalatornissa katselemassa Uuteenkaupunkiin päin.

Yksi veneretkistämme vei meidät Torsholman saarelle, joka on myös Ahvenanmaan puolella, mutta jonkin verran Jurmosta etelään. Lampsimme siellä ympäriimme kovassa auringonpaahteessa, mutta onneksi merituuli piti pahimman hien (sekä suurimman osan paarmoista) poissa niskastamme.

Tiistaina, 29.7 vaihdoimme maisemia Annen vanhempien (Reima ja Riitta) suuntaan Raisioon. Tästä alkoi loman höökivaihde ihan tosissaan. Lähdimme heti saavuttuamme Raisioon jatkamaan kanottiretkelle Paraisille - mukana myös Annen sisko Niina ja hänen miehensä Sami sekä muutama muu kanottiseurue. Meillä oli kaksipaikkainen kanotti ja matka meni muutaman alkutöpekselyn jälkeen oikein hyvin. Olimme koko illan menossa - pysähdyimme välillä tosin yhden saaren rantaan grillaamaan, josta kuva.
Meillä oli oikein kivaa - tarttis tehrä toistenkin!

Seuraava päivä oli varattu kaikenkarvaisille muuminotuksille. Suunta oli siis Naantalin Muuminmaailma. Päivä oli erittäin kuuma - yli 30 astetta sekä pilveetön taivas eikä tuulestakaan ollut tietoa. Muksuilla oli kivaa ja vanhemmat hikoilivat.
Menossa mukana olivat myös Annen vanhemmat sekä sisko perheineen.

Muuminmaailmassa tapasimme kaikki tutut muuminhahmot mörköä lukuunottamatta, joka oli vissiin lähtenyt pohjoisnavalle hellettä pakoon. Selvä suosikkihahmo, ainakin Amandalle, oli noita, joka äksyili ja tuittuili ja mörisi ja murisi. Amanda päätti katsoa josko voisi pistää pahemmaksi, mutta pitänee tytön vielä harjoitella, jos aikoo ryhtyä oikeaksi noidaksi.

Seuraavana päivänä alkoikin sitten Suomen suurin kesätapahtuma - Tall Ships Racen Turun etappi (kuulemma puolisen miljoonaa kävijää). Sinne oli sitten pakko saman tien singahtaa. Torstaina menimme sinne ensin Annen vanhempien kera - myöhemmin Annen siskon perhe (Ninni ja Sami sekä heidän poikansa Akseli) lyöttäytyi joukkoon.

Tässä tunnelmakuva osasta Aurajoen rantaa Torstai-iltana MIR-aluksen kannelta otettuna.

Viikonlopuksi Kompan perhe (Jarmo ja Virpi, sekä pojat Joni ja Atte) tuli Jyväskylästä meitä moikkaamaan. He saapuivat perjantai-iltana ja jatkoivat matkaa takaisin jyskälään sunnuntaina aamupäivällä. Lauantain vietimme Tall Shipsejä tsiigatessa. Sakkia oli kuin muurahaisia keossa ja helle oli tosi kova. Siksi matkanteko muksujen kanssa olikin vähän sitä sun tätä. Näimme kuitenkin pääalueen sekä kävimme katsomassa tarkemmin paria laivaa.

Kuvassa Amanda Atten kanssa jonkun purjelaivan kannella. Atte on meidän kummipoikamme.

Kompan Jarmon siskon mies Kari on ohjusvene Naantalin konemestarina, ja sattumalta tämä alus oli komennettu Tall Shippejä saattamaan. Siksi meille ilmeni yllättäen oiva tilaisuus perehtyä tähän sotalaivaan vähän tarkemmin.

Kiertokäynnillä kävimme katsomassa komentosiltaa, prenklaamassa keulatykkiä ja kansikonekivääreitä, katsomassa messiä ja makuutiloja, sekä tietysti tutustumassa konehuoneeseen - Karin maailmaan. Nämä neljä mukulaa nakuttivat kysymyksiä siihen tahtiin, että Karilla oli täysi työ selvitä niistä. Muihin selittelyihin ei siinä sitten tainnut pajoa aikaa löytyäkään.

Sunnuntaina spurttasimme Annen isän, Reiman, Yamarin veneellä Airistolle katsomaan isojen purjelaivojen "Parade of Sails"iä. Mukana Annen vanhemmat, me, sekä siskon perhe - vene siis täynnä.

Reiman veneestä löytyy riittävästi potkua, että veneen saa hyvään liukuun myös tällä porukalla. Pikkumuksuilla oli hauskaa kun mentiin lujaa. He huusivat kuorossa Reimalle kannustushuutoa - "lisää kaasua", vaikka mentiinkin jo lähes täyttä höökiä.

Airistolla ei kuulemma ole koskaan aikaisemmin ollut niin paljon veneitä kuin tällä kertaa. Sen mukainen oli myös ristiaallokko. 

.






Tässä pieni panorama-kuva Airistolta. Lisää kuvia purjeveneistä airistolla löydät klikkaamalla "TSR '03 Turku" kylttiä vasemman puolen valikosta. Ne kuvat ovat myös downloadattavissa.

Heti palattuamme Airistolta, ryykäisimme takaisin Kustaviin minun vanhempieni saarelle. Maantantaina tuli Laihon perhe vierailulle. Uiskentelimme sekä otimme rennosti koko päivän.

Nimenhuuto viisareitten mukaan alkaen pöydän kauimmaisesta päästä: Ulf, Marjatta (mun vanhemmat), Anne, Erja, Heikki (mun eno), Amanda, Laura (mun serkku), Anton, Johanna, ja Erika

Laihojen lähtiessä saarelta, lähisaaren Långskärin Nisse tuli vierailulle. Hän on kalastaja, joka asuu vuoden ympäri pienellä saaristotilallaan täällä ulkosaaristossa. Oli aika upeata tavata yksi aito katoavan elintavan edustaja sekä kuulla tarinoita hänen arkielämästään.